Päiväni tohtorinhattuna

Väittelijän ulkokuori on cool vaikka sisällä kiehuu

No nyt se kolmen vuoden projektini on vihdoin päätöksessä ja ”kinastelu” (kuten kummityttö väitöstä kutsui) on takana päin. Jos haluat lukea väitöstiedotteeni, löydät sen täältä. Oli todella jännä päivä, siitä piti huolen vastaväittäjä tiukkoine kysymyksineen. Illalla todella hienot juhlat, kiitos kaikille päivän tapahtumiin osallistuneille. Kiitos kaikille myös tuesta, jota olen teiltä saanut näiden vuosien aikana sekä onnitteluista, joita viime päivänä on satanut. JPK-pyysi aikoinaan ”Isistä tulee tohtorinhattu” -postaukseni kommenteissa, että laittaisin sitten väitöksen jälkeen blogiini kuvan hatusta, oleppas hyvä! Joka tapauksessa, tästä se sitten alkaa, päiväni tohtorinhattuna!

Tohtorinhattu

Nyt vasta jälkeenpäin, kun raskas taakka on harteilta tipahtanut, huomaa kuinka isot paineet sitä oli tullut kasattua. Sanoinkin tuossa päivällä, että on vähän samanlainen ”kirkastunut” olo, kuin olisi pessyt likaiset silmälasit! Melkoisessa usvassa sitä onkin tullut viime viikot kuljettua, en ollut edes huomannut, että Kuopioon on tullut syksy!

Syksy on saapunut Puijonlaaksoon!

Lisää samanlaista:

Paita on varattu!


Välillä tapellaan rajusti, mutta sitten taas jo vietelläänkin helliä hetkiä. Se on sitä rakkautta! Roope ja Jasu varasivat allekirjoittaneen paidan jälkimmäiseen. Kyllä, piti uusi paita hakea, ei tuota raaskinut keskeyttää...