Kaksi kevyttä kesäviskiä: Jura 16 vs Cardhu 12

Värissä on enemmän eroa kuin maussa
Lepolandian majakka täytti viime viikolla seitsemän vuotta ja sen kunniaksi pidin hieman lomaa blogailuista ja keräsin voimia tulevaan vuoteen. Nyt sitten uusin voimin kahdeksanteen vuoteen ja mikä olisikaan sopivampi avaus kuin kirjoittaminen juhlajuomista. Tällä kertaa Lepolandian majakan viskikulmassa vastakkain asettuvat kaksi makunsa puolesta hyvin kesäiseen lämpimään iltaan sopivaa viskiä (tämän illan koleasta säästä voi vetää johtopäätöksen, että tasting ei oikeasti ollut tänään). Jotkut saattaisivat sanoa näitä kahta viskiä jopa naisten viskeiksi, sen verran helppoja, pehmeitä ja kevyitä niiden makuprofiilit ovat. Heti alkuun on sanottava, että tämä vertailu ei ole oikein reilu, sillä pullotteiden iällä on eroa neljä vuotta. Vastakkain on siis kuusitoistavuotias Jura 16 ja neljä vuotta nuorempi Cardhy 12. Viskeissähän iällä on iso merkitys. Toinen syy miksi vertailu ei ole kovin reilu on se, että Jura on aiheuttanut minulle aikoinaan oikein wow-elämyksen. Kun ensi kerran sitä maistoin – ihmettelin, että voiko näin ihanan pehmeää linnunmaitoa muka olla viskipullossa! Tämä viskikokemus on jäänyt mieleen, eikä voi olla vaikuttamatta pisteisiin. No, koska nämä kaksi viskiä ovat makuprofiililtaan niin lähellä toisiaan ja kivijalkamyymälässä hinnaltaan ihan samassa luokassa, niin kehtaan laittaa ne vastakkain. Käyn viskit läpi tuttuun tyyliini muiden blogaajien kommenttien avustamana.

CARDHU
Omistaja: Diageo plc
Perustettu: 1824
Kapasiteetti: 3,2 milj. litraa
Osoite: Knockando, Aberlour, Banffshire
Kotisivu: http://www.cardhuwhisky.com
(lähde: Suuri Viskikirja)
Suuressa Viskikirjassa kerrotaan, että Skotlannin Speysidellä sijaitsevan alkujaan Cardow’n tislaamona tunnetun Cardhun ensimmäinen toimiluvanhaltija oli kolmesti laittomasta tislauksesta tuomittu John Cummings, mutta nykyään se on Diageon omistuksessa. Diageon omistaa myös Taliskerin, jonka kymmenen vuotiaan pullotteen arvioin viimeksi. Cardowin omia pullotteita on myyty viime vuosina Skotlannin lisäksi vain Espanjassa, mutta nyt vihdoin tislaamon 12 vuotias on löytänyt tiensä myös muuhun Eurooppaan. Tehtaan rajun kapasiteetin selittääkin se, että Cardhu on suositun Johnnie Walker -sekoiteviskin tärkein raaka-aine.
Cardhun väri on Juraan verrattuna vaaleamman keltainen, sen tuoksu on mielestäni mieto, makean hedelmäinen ja siinä on aavistus savua. Viskiä on luonnehdittu samalla tavalla alkon tuotekuvauksessa:

Kullankeltainen, keskitäyteläinen, pehmeä, hienostuneen hedelmäinen, hennon toffeinen, makean tamminen (Alko)

Kun maistelen viskiä lisää voin tunnistaa sieltä myös tammea ja aavistuksen toffeesta. Makuprofiili on selkeä ja listatut maut on helposti löydettävissä.

Maistaessa on todettava, ettei savun tuoksu ole aivan täysin mielikuvituksen tuotetta, sillä syvään nuuhkaisuun yhdistetty ensisiemaus on yllättävänkin selvästi savuinen vaikkakin edelleen hyvin miedosti. Makua voisi muutenkin kenties parhaiten luonnehtia adjektiiveilla kevyt, raikas ja … kuiva. Tämä voisi olla mainio kesäviski. (Nautiskelijat.net)

Nautiskelijoiden kanssa on helppo olla samaa mieltä, savukin on löydettävissä mausta kun oikein maistelee, mutta savuviskiksi en luonnehtelisi tätä missään tapauksessa. Kuten aikaisemmin sanoin, tämä tosiaan on mainio kesäviski. Eläväpullo on samoilla linjoilla, mutta maalailee tuttuun tyyliinsä värikkäin mielikuvin:

Keltaista mausteisuutta, pippuria, mukavaa lämmittävyyttä. Vanilja ja kanervahunajaa. Kepeä kevätviski öljyisellä rakenteella. Itämaisen mausteinen jälkimaku jää miellyttävänä leijumaan. Rakenne on hyvin suuta täyttävä, hieman bensainen. Tummien sävyjen keltainen viski: sherryviskin elementit ilman häivääkään sherryä. Helposti juotava ja tasapainoinen. Tässä voisi olla hyvä referenssidrami. Yllättävänkin voimakas jälkimaku: puuta, hieman sopivalla tavalla kuivattava. Jättää kihelmöivän mausteisen tunnun suuhun (Eläväpullo)

Eläväpullon bloggari löytää monenlaisia makuja, joita tällainen kouliintumaton maistelia ei (vielä) löydä ja rohkenen olla hänen kanssa hieman eri mieltä viskin rakenteesta, joka mielestäni on 12 vuotiaalle viskille tyypillisesti melko vesimäinen. Jälkimaussa on siistin pehmeä tammi ja jännä mausteisuus, kuten lainauksessa kerrotaan. Mausteisuus on vähän saman tyylinen kuin Taliskerissa vaikka viskit muuten ovatkin aivan kuin eri planeetoilta.
JURA
Omistaja: Whyte & Mackay Ltd
Perustettu: 1810
Kapasiteetti: 2,2 milj. litraa
Osoite: Craighouse, Isle of Jura
Kotisivu: http://www.isleofjura.com
(lähde: Suuri Viskikirja)

Juraan tutustuin alunperin netissä, kun luin että se oli voittanut UISGE2011-viskitapahtumassa oman sarjansa.  Mielenkiintoiseksi viskin teki myös se, että Jura on ikäänsä nähden edullinen. Vaikka Juran ja Islayn saarten välissä on vain kapea salmi, niin se muistuttaa Islayn savuviskien sijaan enemmänkin Ylämään ja Speysiden viskejä. Tislaamoon onkin asetettu korkeat tislauspannut, jotka ovat Juran pehmeän maun salaisuus. Tämän lisäksi raaka-aineena käytetty mallas on erittäin kevyesti turpeistettu, siksi tämän 16 vuotiaan mausta ei juurikaan löydy turvetta ja vielä vähemmän savua.
Juran neljä vuotta vanhempi ikä näkyy mm. juoman värissä, se selvästi tummemman keltainen kuin Cardhu. Tuoksu ei ole niin makea ennemminkin aavistuksen hapan, siinä on sitrusta ja savun sijaan aavistus mallasta. Maussa on pehmeää toffeeta ja siinä on aavistus enemmän särmää. Suutuntuma on selvästi öljyisempi kuin vetinen kilpailija.

Meripihkankeltainen, keskitäyteläinen, lämmin, hennon turpeinen, kypsän hedelmäinen, toffeinen, kevyen mausteinen (Alko)

Alkon tuotekuvauksen sana kypsän hedelmäinen kuvaa tämän juoman hedelmäisyyttä – kypsää sitrusta. Mausteisuus on tässä erilaista kuin Cardhussa, mutta se on selvästikin sitruksen ohella särmän takana. Pehmeän samettista toffeeta tässä on selvästikin enemmän kuin Cardhussa. Jurassa on erittäin selkeä makuprofiili, mutta Smoke On The Water saa revittyä siitä sävyjä irti:

Tuoksu on raikas, (sitrus, appelsiininkuori), hedelmäinen, (aprikoosi), pehmeä ja puhdaspiirteinen. Taustalla kevyt maltaisuus.Maku on tasapainoinen, johon hedelmäisyys tuo sopivaa makeutta. Pehmeä suutuntuma ja maltaisuus. Jälkimaku on tyylikäs ja ”puhdas”. Sitruksinen raikkaus jatkuu mukavasti (SOTW)

Sitruksen bongasin, mutta kun maistelen lisää, niin tarkemmin ajatellen se tosiaankin voisi olla appelsiininkuori, aprikoosiakin löytyy toffeen pehmeyden rinnalta. Savua ei oikeasti ole maussa sitten yhtään, se on kyllä todella erikoista. Siitä huolimatta Jura on löytänyt tiensä Kertomuksia savuista blogin arvosteluun:

Tästä ei kuitenkaan löydy sitä mitä hakisin. Mielikuvituksen herättäjää, äärimmäisyyttä. Sen sijaan salonkikelpoinen saa aivan uuden merkityksensä. Laadukas, muttei savuinen. Monipuolinen maultaan, muttei säväyttävä. Maanläheisyys ehkä tuntuu hiukan enemmän tässä, ja makuun voi mennä hetki totutellessa – mutta todellakin mieluusti tätä näkee lasissa konjakin sijaan (Kertomuksia savuista)

Ymmärrän, että tämä viski ei pääse kyseisen bloggarin suosikiksi, mutta samasta syystä oli mielenkiintoista lukea noin positiivisia kommentteja. Olen täysin samaa mieltä, paljon mieluummin tätä näkee lasissa kuin konjakkia.

Vielä yksi kommentti Uisge Beatha -blogista, jossa oli löydetty jälkimausta myös marsipaania, pähkinää ja mantelia. Ne tekevät siitä toffeen ohella pitkään kestävän ihanan samettisen kokemuksen.

Voittaja oli Jura 16

Viskit ovat saman tyylisiä ja molemmat ovat hyviä, voittaja on silti helppo julistaa. Jura on selkästi laadukkaamman oloinen paketti, sen pehmeys ja pyöreys tuntuvat tuoksussa, suutuntumassa, maussa ja jälkimaussa. Ehjä kokonaisuus. Ihana samettisuus nostaa Juran korkealle myös omassa viskirankingissa vaikka suora vertaaminen savuviskeihin onkin vaikeaa jos ei jopa mahdotonta. Viskikaapissani kuuluu olla ainakin yksi savupommi, mutta sinne kuuluu myös yksi samettisen pehmeä hellittelyjuoma, sellaiseksi kelpaa kumpi vaan näistä kahdesta.

Lisää samanlaista: