Pakkauspaniikki
Heräsin aamulla todellisuuteen ja tajusin, että digifotomaratonin kuusi viimeistä kuvaa on lauantaina kuvattava JPG:nä eikä niitä saa mitenkään käsitellä. Siis hyvänen aika, miten minä osaan? Olen kuvannut viimeiset kaksi vuotta pelkästään raakakuvia RAW-formaatissa ja huolehtinut valkotasapainon, värit ja valotuksen kohdalleen sekä horisontin suoraan vasta kotona Lightroomissa. Sinä aikana on tullut otettua 30000 kuvaa, joten RAW-kuvauksesta on tullut rutiinia. Nyt kilpailun kuuden viimeisen kuvan kaikki säädöt olisi tehtävä jo kamerakädellä. Apua, nyt tuli paineita! Siksipä minun oli lähdettävä tänään heti harjoittelemaan JPG-kuvaamista. Tässä muutama käsittelemätön harjoitteluräpsy päivältä. Onneksi on vielä pari päivää aikaa harjoitella ja opetella takaisin JPG-kuvaajaksi.
Eipä käy kateeksi tuo tilanne. 🙂 Tuossa on sitten parissa päivässä opittava LOISTAVAKSI jpg-kuvaajaksi. No, vauva ainakin näyttää iloiselta ja vesi siniseltä jo nyt.:) Toivotan yhä enenevässä voimia kuvaustapahtumaan! Siinä täytyy olla sitten kamerassa säädöt kohdillaan kaikilta osin.
Kiitos voimista. 🙂 Jep, säädöt on oltava kohdallaan… …tai ainahan sitä vois pistää kameran säätöjen piikkiin, jos ei tule menestystä! 😉
Kohteet on kivat, eikös se ole jo puoli voittoa.Tsemppiä.
Kyllä se siitä, onnistuu varmaan. Tsemppiä sinulle. Tuo tytön kuva on aivan ihana, voi mikä hymy, ulottuu silmiin asti.
Nämähän ovat jo hyviä, horisontti suorassa, tarkennukset kohdillaan, tyttösen silmätkin oikein loistavat…innolla vaan kohteitä päin! 🙂
Tuota veden värivaihtelua mä jaksan ihmetellä. Vihreää, ruskeaa, sinistä…jopa mustaa! Niin ja kaikkea siltä väliltä. Hyvää menestystä digifotomaratoniin! 🙂
Kyllä ne vanhat kuvauskonstit ovat varmaan vielä tallella:) Ja kiitos aamuhymystä, neiti on aivan ihana ja iso jo!
Kiitos orvokki. Totta, harmi ettei taida olla yhtään vapaavalintaista aihetta luvassa. 🙂
Kiitos mummeli, onnistuu. 🙂
Kiitos Sirpa, ratakuvan horisontti osui suoraan vasta kolmannella yrityksellä. 😉 Kolmas kerta toden sanoo… 🙂
Kiitos Tillariina. Ne ov vuan nämä savon veet, jotka ovat nii’ uskomattoman kaaniita ja värikkäetä.
Kiitos Minttuli. Joo, kyllähän sitä jpg:nä tuli kuvattua vuosia, joten eiköhän se ala sujua, kun pakko on… 🙂
Hyvin se sujuu! Hieno sommittelu ensimmäisessä ja kolmannessa, viimeinen taas muuten omaa luokkaansa 🙂
Onnistut kyllä, räpsit vaan kuvia! Luovuus on varmaankin se avainsana ja sitä sinulta ei puutu! Tsemppiä digifotomaratonille! =)
Vähänkö tuo lapsi on ihana! Ja kuvista ykkönen ja nelonen ihan loppukilpailutasoa. Kun näyttää terve jännitys ennen kisaa olevan kunnossa 😉 niin hyvin se menee. Näemmehän sitten Lepolandiassa suorituksesi?
Kiitos Uuna. En hirveästi miettinyt sommittelua näitä kuvia ottaessani (mutta ainahan jotain selkärangassa on), lähinnä harjoittelin sitä, että valo sekä värit ovat oikein ja taivaanranta vaakasuorassa. 🙂
Kiitos Pessi. Jep, täytyy varmaan olla tasaisen luova, ei saa keskittyä yhteen aiheeseen liikaa. 🙂
Kiitos Reija. Joo, jännittää jo melkein yhtä paljon kuin ennen ”oikeaa” maratonia. 🙂 Kyllä minä julkaisen kuvat. Yritän myös perustella jokaisen kuvan, miksi otin juuri sellaisen ja haukkua tuomariston, kun eivät ole ymmärtäneet minun täydellistä ideaa. 😀
Nou paniik, hyvältä näyttä. Rennolla otteella, niin kyllä se siitä ja tuot pokaalit kotiin (vai mitä siellä nyt olikaan palkintona, taisi olla kamera =D).