Tänään se vihdoin saapui – uusin kamerani Sony a6300. Vannoutunut Canonisti siis hankki nyt Sonyn. Tiedän että tämä vaatii varmasti vähän selitystä. Olin jo pitkään suunnitellut pienemmän kameran ostoa, kameran joka olisi helpommasti otettavissa minne vaan mukaan. Pokkari ei oikein ollut missään vaiheessa vaihtoehto, sillä mikään niistä ei Sony RX1R II:tä lukuunottamatta herättänyt minkäänlaisia tunteita. RX1R II oli kuitenkin hinnaltaan jo lähtökohtaisesti selkeästi yli budjetin.

Kevään edetessä vahvimmaksi vaihtoehdoksi nousi Olympuksen upean näköinen PEN-F. Olin jo melkein päättänyt hankkia sen kolmella kiinteällä putkella (17mm/f1.8, 45mm/f1.8 ja 75mm/f1.8), mutta toisen järjestelmän hankkiminen nykyisen rinnalle arvelutti. Kävin jopa kahteen kertaan kopeloimassakin PEN-F:ää kivijalkamyymälässä, mutta molemmilla kerroilla peräännyin. PEN-F näytti hyvältä, sen ulkomuoto suorastaan houkutteli kuvaamaan. Suurin puute siinä oli gripin puute, eli kamerassa ei ole kahvaa kuvauskädelle, tästä johtuen se ei tuntunut kädessä niin hyvältä kuin näytti.

Olin jo melkein kuitenkin päättänyt sopeutua gripittömään PENiin kunnes löysin Sonyn julkaiseman a6300:n, joka tuli sekoittamaan pakkaa. Se sai arvosteluissa kehuja, a6300:n ylistettiin olevan paras peilitön kroppikennoinen kamera. Sen kenno ja automaattitarkennus vaikutti olevan ylivoimainen PENiin verrattuna. Erityisesti Sonyn silmiin nopeasti tarkentava ja niitä seuraava automaattitarkennus vaikutti todelliselta herkkupalalta henkilökuvausta ajatellen.

The Sony Alpha a6300 is better than 98% of the interchangeable lens cameras we tested. It is better than 100% of the interchangeable lens cameras we have tested under $1,000. It is better than 97% of the mirrorless interchangeable lens cameras we have tested. (cameras.reviewed.com)

Taas meni pari viikkoa kun pähkäilin näiden kahden välillä. Teknisten ominaisuuksiensa puolesta Sony oli selvästi ykkönen, mutta PEN näytti paremmalta ja siihen sai laadukkaamman putkivalikoiman edulliseen hintaan. Itse asiassa Sonyn kroppiputkitarjonta on melko kuraa vaikka täyden kennon runkoihin se tarjoaa todella hyviä legendaarisella ZEISS-merkillä varustettuja putkia. Joo, saahan ne kiinni kroppirunkoonkin, mutta täydelle kennolle tarkoitetut putket ovat samalla tavalla raahattavia kuin nykyiset Sigmanikin. Kaiken lisäksi ZEISS-putket ovat järkyttävän kalliita käytännössä yhtä hyviin Sigmoihin verrattuna.

Olin kuitenkin taas taipumassa PENiin, mutta sitten Sigma yllätti ja julkaisi MC-11-adapterin, jolla kaikki Sigman valmistamat Canonin rungolle tehdyt A-, C- ja S-sarjojen putket pystyisi (muka) kiinnittämään Sonyn E-kantaan niin että tarkennus toimisi melkein kuin Sonyn omilla putkilla. Minullahan olisi noita putkia jo läjä valmiiksi kaapissa. Sonyn putkivalikoiman ongelma oli kerralla ratkaistu! Vähän epäilytti adapterin nopeus ja tarkkuus, mutta sitten nettiin alkoi tulla videoita (video1 ja video2), joissa putkien tarkennusnopeutta on testattu ja ihmetelty.  Sen verran hyvältä näytti, että päätin ottaa riskin ja kokeilla Sonya.

Hankin a6300:n lopulta 16-50 kittilinssillä. Eihän se mikään veitsen tarkka putki ole, mutta yhdessä rungon kanssa ne ovat kokonsa puolesta sopivan pieni paketti ja näin kulkevat helposti mukana melkein minne vaan. Sillä pärjää lomamatkoilla ja satunnaisissa räpsyissä. Sitten jos haluan hifistellä kuvanlaadulla tulen laittamaan adapterin avulla vanhat Sigmani kiinni kameraan. Yritän nyt opetella aktiivisesti käyttämään Sonya ja Canon saa pölyttyä rauhassa kaapin nurkassa. Mielenkiintoista nähdä pystyykö Sony syrjäyttämään Canonin kokonaan, potentiaalia siinä on. Todellinen testi on tietenkin vasta syksyllä, kun kiekkokausi alkaa.

Teidän lukijoiden mielestä saattaa ratkaisun tehdä entistä kummallisemmaksi se, että Sonyn peilitön on minulle ennestään tuttu ratkaisu! Ehkä muistattekin, että voitin NEX-6:n digifotomaratonilta 2013. Silloin ei Sonysta ollut Canonin haastajaksi ja möin paketin pois. Ensitestien perusteella tilanne on nyt muuttunut Sonyn eduksi unohtamatta MC-11:tä, jota pääsen huomenna testaamaan. Kameran tekniikka ja softa on kehittynyt parissa vuodessa huimasti ja näiden Sonyjen kohdalla puhutaan melkein jo eri tuotteista.

Olen siis tällainen tyyppi, haluan aina olla ensimmäisenä testaamassa harrastukseen liittyvää uusinta uutta jopa sillä riskillä että teen virheen ja napsahtaa omaan leukaan, se on tämän harrastuksen suola. Aika näyttää miten tarinassa käy tällä kertaa, onko tässä uusi rakkaus vai alkaako vanha suola janottamaan…

Tässä alla muutama ensiräpsy, jotka kuvasin tänään kameran kanssa vietetyillä ensitreffeillä. Poikkeuksellisesti en ole käsitellyt niitä mitenkään vaan ne ovat kameran tuottamia JPG-kuvia. Lisää yllätyksiä luvassa, palataan niistä asiaan pian.