Poissa silmistä, poissa mielestä

Minulla on kova halu kehittyä katukuvaajana, mutta en vaan millään meinaa päästä yli kynnyksestä, jonka jälkeen vieraiden ihmisten kuvaaminen olisi helppoa. Vieraassa kaupungissa kaupungissa kynnys on tietenkin matalampi. Vielä kun kuvaaminen tapahtuu toisessa maassa, kynnyksen ylitys onnistuu helposti. Katukuvauksessa tuntemattomien kuvaamisesta tulevan jännityksen lisäksi koukuttavaa on se, että se on spontaania, kuvaustilanteet tulevat eteen yllättäen ja on toimittava vaiston varassa. Omasta mielestäni tässä Göteborgissa nappaamassani kuvassa ”Poissa silmistä, poissa mielestä”, ajoitus osui lähes täydellisesti, kaikki katsovat muualle kuin maassa istuvaan onnettomaan mieheen. Äkkiräpsäyksessä rajaus ei tietenkään näin vähällä harjoittelulla osunut, enkä oikein tiedä auttaako kroppaaminen. Kumpi on mielestäsi parempi, alkuperäinen vai kropattu?  

b2ap3_thumbnail_IMG_1458-3.jpg

Alkuperäinen

b2ap3_thumbnail_IMG_1458.jpg

Kropattu

Vai onko sittenkin paras tuo tämän postauksen eka eli vaakaan rajattu kansikuva? …tai olisiko sittenkin parempi muuttaa kuva mustavalkoiseksi, kuten usein tehdään katukuvauksessa? Silloin nuo pinkit lastenvaunut eivät enää häiritsisi. Mitä olet mieltä arvoisa Lepolandian majan lukija? Toimiiko?

b2ap3_thumbnail_IMG_1458-4.jpg

Lisää samanlaista: