Hyvä yritys – Kilchoman Machir Bay

29.3.2015

Pitkästä aikaa asiaa viskeistä. Tällä kertaa maisteltavana oli Alkon myyjän hypettämä Kilchoman Machir Bay. Myyjän mukaan tämä oli muka ylivoimainen viski hintaluokassaan ja siinä olisi muka jopa jotain samaa eleganssia kuin aikaisemmin arvostelemassani Lagavulinin 16 vuotiaassa. Lagavulin on omia suosikkejani, ns viskien referenssi, joten ”pakkohan” tuota oli testata. Saapa nähdä miten käy, yllättääkö 2005 perustetun tislaamon pullote taka vasemmalta vai todistaako se sitä suositelleen myyjän ammattitaidottomuuden? Olin hieman skeptinen, sillä laseissani on vieraillut saman tislaamon viskeistä Kilchoman 100% Islay Second Edition, joka osoittautui pieneksi pettymykseksi ja ylihinnoitelluksi. Pystyisikö tämä lähes kolmekymmentä euroa halvempi pullote lunastamaan muka odotukset?

Kilchoman on nuori (tänä vuonna 10v) tislaamo muiden Islayn saaren tislaamoiden rinnalla (kuten Ardbeg, Bowmore, Bruichladdich, Bunnahabhain, Caol Ila, Lagavulin ja Laphroaig). Siksi se ei ole pystynyt käyttämään hyödykseen kypsytykseen käytettävää aikaa, joka yleensä parhailla single malt viskeillä on aina vähintää se kymmenen vuotta. Kilchoman onkin lähtenyt rohkeasti kehittämään viskintekoprosesseja sekä kypsytystä siihen suuntaan, että tasapainonen Islayn saarelle ominainen maku saataisiin aikaiseksi lyhyemmässä ajassa, jopa alle viidessä vuodessa. Sehän olisi melkoinen taloudellinen etulyöntiasema ja kilpailullinen valttikortti kilpailijoita vastaan, mikäli viskin kypsytys onnistuisi puolet lyhyemmässä ajassa. Valmistuskustannuksien lisäksi Kilchoman pystyisi silloin myös reagoimaan nopeammin kuin muut viskitrendien muuttuessa.

Kilchomanin kotisivuilla kerrotaan, että Machir Bay on saanut nimensä hiekkarannasta, joka sijaitsee puolen mailin päässä tislaamosta. Viskiin onkin haettu samaa fiilistä kuin näkymässä, joka avautuu Kilchomanin kirkolta Machir Bayn lahdelle päin. Jotta tähän on päästy, Machir Bay -viski on kypsytetty boubon tynnyreissä (neljä vuotta?) ja viimeistelty sherrytynnyreissä (muutama viikko?), joiden avulla siihen on saatu valmistajan mukaan hyvä balanssi trooppisten hedelmien, turvesavun, kevyen vaniljan ja pehmeyden välillä. Kaadoin siis mielenkiinnolla uutta Kilchomania lasiin, olisiko tässä tosiaan uusi hinta-laatusuhteen ykkönen? Verrokiksi valitsin tietenkin kuusitoistavuotiaan Lagavulinin (n. 25€ kalliimpi), nyt laitetaan Alkon myyjän statementit koville!

Vasemmalla lähes ruskea Lagavulin 16yo ja oikealla lähes kirkas Kilchoman Machir Bay

Kuten kuvasta näkee, värissä on selvä ero, Kilchoman on todella vaalea lähes ruskean Lagavulinin rinnalla. Kun laseja kallistaa ja antaa viskin valua takaisin lasin pohjalle, viskin valumista (jalkoja) saa odottaa yllättävän kauan Kilchomanilla, melkein yhtä kauan Lagavulinilla. Lagavulin näyttää kuitenkin asteen öljyisemmältä. Joka tapauksessa lupaavaa.

Tuoksasen laseja ja ensi reaktio on, että Kilchomanissa on huomattavasti hedelmäisempi tuoksu. Lagavulinissakin on hedelmää, mutta se on selvästi katkerampaa kun Kilchomanin makea hedelmä. Makeuden täytyy olla peräisin cherryviimeistelystä! Kilchomanin tuoksussa on myös paljon turvesavua, enemmän kuin Lagavulinissa. Siinä on kuitenkin vähän myös viinamaisuutta, eikä se selity kokonaan alkoholiprosenttierolla 42% vs 46%. Aikaisemmin olen tuoksutellut Lagavulinissa nougattia/toffeeta, löydän sen siitä edelleen helposti. Kilchomanissa vois olla jotain samanlaista yritystä, mutta se on ennemminkin vaniljaa (osui, en ollut tässä vaiheessa vielä katsonut viskin kotisivulta, että mitä minun ”pitäisi” juomasta haistaa/maistaa).

Sitten makuun, Kilchomania varovasti kielelle… Maku kestää odottaa, mutta sitten lattean ensimmäisen sekunnin jälkeen tulee pippurin ja savuisen salmiakin hyökkäys, joka kuitenkin hiipuu suhteellisen nopeasti öljyisen maun kautta. Savu palaa kuitenkin lopulta jäkimakuna. Maussa ei ole juurikaan cherryä? Maistan uudelleen, no ehkä sittenkin aavistus? Vai johtuuko se siitä että odotin sitä tuoksun perusteella?

Hyvä viski, mutta miten on Lagavulinin hienostuneisuuden laita? Seuraavaksi suun huuhtelu vedellä ja sitten onkin Lagavulinin vuoro. Lagavulin on paljon rauhallisempi ja samettisempi, toffeista savua pitkään. Eleganttinen, aivan eri tyyppinen viski. Suutuntumassa ero on suuri! Siinä missä Lagavulin on hidas, samettisen pehmeä ja paksu, on Kilchoman nopea, liukas ja vesimäisen ohut. Maussa ja tuoksussa on myös pientä epämääräistä epäpuhtautta, joka ei tee tästä legendaa.

Vettä lisää suuhun ja taas on Kilchomanin vuoro. Lumous on poissa! Jäljellä on aika kevyt yritys, varsinkin kun miettii Alkon myyjän kommenttia eleganssista. Silti ei huono. Tätä ei vaan saisi mennä juomaan samana iltana ”oikeiden” pitkään kypsyteltyjen single malttien kanssa. Tällä vois kyllä mukavasti herättää positiivisia viboja kesken miesten illan, jolloin on nautittu pari siivua jotain perus blendiä. Sellaisena iltana en kyllä Lagavulinia tarjoilisikaan.

Sinällään Kilchomanissa on yksi yhtäläisyys Lagavulinin kanssa, tässäkään ei ole erityisen kompleksinen maku. Pienestä epäpuhtaudesta huolimatta Islayn perusmaut löytyvät oman tyylisenä miksauksena.

KILCHOMAN
Omistaja: Kilchoman Distillery Co. Ltd
Perustettu: 2005
Kapasiteetti: 90 000 litraa
Kotipaikka: Rockside Farm, Bruichladdich, Isle of Islay, Argyl
Kotisivu: http://kilchomandistillery.com
(lähde: Wikipedia)

Tuttuun tyyliin surffailen vielä muiden viskibloggareiden kommentteja ja vertailen siihen omaa kokemustani.

Kertomuksia savuista -blogissa kehutaan kovasti 2013 versiota (tämä pullo 2014). 20 minuuttia Lagavulinin lumouksen jälkeen ja Kilchoman illuusion palattua voin olla osin samaa mieltä kommenteista:

Syvyyden ja tasapainon kanssa lopputulos on miellyttävä ja monelta taholta makunystyröitä hivelevä. Ennen kaikkea, tämä on helppo nautiskella ja arvostaa (Kertomuksia savuista).

..siis ainakin kunhan säästää Lagavulinin toiseen iltaan. Kyseisestä blogista löytyi myös selitys siihen miksi cherry ei juuri maistu kuin nimeksi. Viskiä on kypsytetty vain muutama viikko cherrytynnyreissä!

Machir bayn 2012 versiosta kirjoitti Eläväpullo näin:

Alussa nuorta puuta, sitten pienipartikkelinen mineraalisen pistelevä alkoholi, jonka myötä tulee kuitenkin myös tiettyä epämiellyttävää tinnerimäisyyttä. Jälkimaussa pehmeämpiä rauhallisia sinisiä tuntemuksia, joskaan jälkimaku ei ole erityisen pitkä (Eläväpullo).

Nämä kommentit pätevät mielestäni täydellisesti myös tähän 2014 versioon. Tuo tinnerimäisyys on varmaan se öljymäisyys jota minä tunnistin ennen jälkimaun tulemista. Sinisiä tuntemuksia? Arvoitukseksi jää…

Viskikonttorissa on bloggari maistanut salmiakkia kuten minäkin, en siis ollut ihan hakoteillä:

Yllättävän makea, hunajainen. Jopa hiukan sherryisen hedelmäinen vivahde tunkee ilmeisen hiilisavun läpi. Salmiakkijauhe ja tervaleijona maistuivat voimakkaina (Viskikonttori).

Machir Bayn maistelu ei muuttanut fiiliksiäni tätä nuorta tislaamoa kohtaan. Edelleen hyvä alku, mutta kunhan tämä tislaamo ehtii miehen ikään, niin ehkä tulemme kokemaan jotain ennen maistamatonta. Ennen sitä en kuitenkaan sydäntäni anna. Joka tapauksessa, hyvä yritys Kilchoman! …mutta oliko Alkon myyjä väärässä? Joo ehkä vähän!