Auringonpimennys 2015 ei mennyt putkeen

Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta. Nyt on sitten selitysten paikka, eli miksi kuvat eivät näytä niin ”hienoilta” kuin edellisissä kuvaamissani pimennyksissä (2008 ja 2011).

a) Minun tämän hetken pisin putki, 180mm makro on aivan liian lyhyt auringon kuvaamiseen. 150-600mm tele hankintalistalle!

b) Makro käsittelee valoa aivan liian pehmeästi, ei vaan toimi, olisi pitänyt olla tele. Pitikin myydä se Sigma 70-300mm!

c) Liian hyvä pilvetön sää, makron pienin aukko f22 ja rungon pienin valotus 1/4000s ei vaan riitä pimentämään aurinkoa tarpeeksi.

d) Harmaasuodin unohtui Kuopioon, KÄMMÄRI!

e) Taidot ovat ruostuneet!

Oikeastaan tämä oli ensimmäinen kuvauskohde, missä tämä putki ei toiminut. Eli auringonpimennys 2015 ei mennyt putkeen, kirjaimellisesti! Silti seliseli!

Kaksi ensimmäistä kuvaa on kuvattu Lahdessa noin klo 11.30 ja kaksi jälkimmäistä jossain Lahden ja Heinolan rajalla, jonne poikkesin kesken kotimatkan ”ihailemaan” auringonpimennyksen syvintä vaihdetta.

IMG_0912 IMG_0913 IMG_0920 IMG_0921

Lisää samanlaista:

Osittainen auringonpimennys (4.1.2011, Iso-Syöte)

 

Täydellinen auringonpimennys on harvinainen näky, sillä esimerkiksi Suomessa seuraava täydellinen auringonpimennys sattuu  vasta 16.10.2126 ja seuraava rengasmainen auringonpimennyskin vasta 21.6.2039. Vaikka täydellisen auringonpimennyksen näkeminen meidän elinaikanamme on mahdotonta, jos ei lähde ulkomaille sellaista katsomaan, niin meitä hellitään sentään muutaman vuoden välein osittaisilla pimennyksillä. Edellisen kerran pääsin ihailemaan osittaista auringonpimennystä reilut kaksi vuotta sitten 1.8.2008. Tämän kertaisen osittaisen pimennyksen teki erikoiseksi se, että aurinko nousisi sirppinä taivaalle.

Auringonpimennyksen havainnoinnin kannalta suurin vitsaus on tietenkin tapahtuman peittävät pilvet. Tälläkin kertaa pimennyksen ajaksi ennustettiin pilvistä säätä koko Suomeen. Meteorologit antoivat kuitenkin hieman toivoa,  sillä pilvet saattaisivat rakoilla satunnaisilla paikoilla. Edellisellä kerralla kuvasin pimennystä omalta parvekkeelta, mutta tällä kertaa Oulun taivas olisi ollut kattavassa pilvipeitteessä koko pimennyksen ajan. En kuitenkaan ollut tällä kertaa Oulussa, vaan kuin kohtalon tuomina olimme mökkeilemässä juuri oikeassa päin Suomea. Mökki nimittäin sijaitsi Iso-Syötteen laella, jossa pääsimme seuraamaa upeaa näytöstä.

klo 10.38 Jännitys tiivistyi aamuruskon myötä

Kävelimme hyvissä ajoin aamulla tunturin kaakkoisrinteelle vastaanottamaan nousevaa auringon sirppiä. Taivaan rannassa oli hieman pilven haituvia, mutta punertavasta kajosta, oli helppo päätellä mistä päin aurinko nousee. Vaikka Iso-Syöte ei mikään korkea vuori olekaan, niin olimme selvästikin alavilla mailla ihailua estävien alapilvien yläpuolella. Näky oli satumainen laaksojen peittyessä usvaan.

Satumainen usva peitti laaksoja, Pikku-Syötteen laki näkyi saarekkeena idässä

Tässä kuvasarja valikoituja otoksia auringonpimennyksestä 4.1.2011:

klo 10.41, Vihdoinkin! Sirpin kärki tuli esiin taivaanrannassa olevien yläpilvien välistä

klo 10.45 Vaikka pakkasta oli lähes -20, niin aurinko näytti punaisessa ruskossa polttavan kuumalta

klo 10.58 Taivaalla näkyi upea liekehtivä kultainen kruunu

klo 11.08 Aurinkobanaani alkoi pikkuhiljaa paisua

klo 11.09 Tallensin autenttisen näytöksen myös videolle

 klo 11.29 Puihin kasaantunut tykkylumi loi näytökselle upeat puitteet

klo 11.31 Varpaita alkoi vähitellen palella, joten keräsin kamppeet ja suuntasin mökille matkalla kuvaten

klo 11.32 Tämä on oma suosikkikuvani

klo 11.55 Seurasin mökin terassilla näytöksen loppuun

klo 12.09 Reilun puolen toista tunnin jälkeen aurinko oli taas lähes täydellinen ympyrä