Mummokoira Lera
28.1.2014
Kuvassa on Oodi-elämälle blogin kirjoittajan Erikois-Even mummokoira Lera, jota sain kuvata pari viikkoa sitten. Lera ei jostain syystä tykkää yhtään valokuvamallina olemisesta, joten kuvat on otettava salaa. Liekkö kyse pentuaikoijen traumoista, sillä Lera on alunperin virolainen katukoira. Blogin kirjoittaja Erkois-Eve kertoo Lerasta seuraavaa:
Lera on noin 11, syntynyt siis 2002-vuoden loppupuolella. Se oli kolme kun hain sen Tallinnasta, johon se tuotiin Kohtla-järven koirakodista. Se sijaitsee jossain Venäjän rajalla. Pets-järjestön kautta sen netistä hankin. Osoite on muistaakseni pets.ee.
Leran paras kaveri on yli-innokas ”aadeehoodee” chihuahua nimeltään Peto, melkoinen kontrasti. Itse asiassa Peto on syyllinen siihen, että Leralla on toinenkin lempinimi ”mummokoira” nimen lisäksi ”maailman masentunein koira”. Erikois-Eve taustoittaa ei niin imartelevan lempinen alkuperää:
Pedon omistajan kaveri tuli kerran vastaan kun olin lenkillä. Sanoi että ”kato, maailman masentunein koira heiluttaa häntää!” Se oli nähny vaan kontrastin meillä kotona, kun Lera makaa lahnana matolla ja Peto hyppii ja häslää kaikkien ympärillä. Siitä tulikin legenda heti. Siellä Petsin sivuilla luki Lerasta, että Very, even extremely happy dog.
Sen verran monta kertaa olen Leran nähnyt, että uskon Petsin sivun luonnehdinnan osuvan paremmin kohdalleen. Jos itse lisäisin jotain Leraa kuvaavaa sanan ”Maailman” perään, niin se olisi ”kiltein koira”…
Kovasti hän on kiltin ja sympaattisen näköinen todellakin. Mielikuva Peto nimisestiä chihusta oli mielenkiintoinen, hänet olisi myös kiva nähdä =D.
Niin on. Peto on myös kyllä näkemisen arvoinen, mutta sen kuvaaminen ei ole ihan helppo tehtävä. 🙂
Kiltin näköinen haukku. Sillä on sama synnyinmaa kuin meidän Villellä. Kovia kohtaloita on eläimet joutuneet kokemaan ja jotkut ei toivu niistä koskaan. Meillä kesti yli vuoden ennenkuin luottamus syntyi ja sanoin että, tuosta ei sylikissa tule ikinä. Mukavaksi asian tekee se että, olin niin väärässä kuin olla voi. Änkee nykyään ihan väkinsin syliin ja otta oman hetkensä.
Oi, oi, hän on todella herttaisen näköinen ja kaunis kuva ♥Ilo on ystävä tälläkin koiruudella 🙂
No, johan pääsitkin aika pian koirakuvauksiin. En tiedä ovatko chihut kaikki erittäin energisia, mutta tyttären Teuvo on ainakin. Tosin tytär sanoi, että kyllä se omassa kodissaan välillä nukkuukin. Meillä ei! 🙂 Siksi kissoilla meneekin hermo kun tauotta juoksee edestakaisin ja siis lujaa. Teuvolle olen keksinyt lempinimen, Speedy! 🙂 Yritä tosiaan ottaa Pedosta kuva! 🙂 Lera, mummokoira näyttää tosi rauhalliselta ja kiltiltä tapaukselta.
Onpa sympaattisen oloinen ”mummokoira” Arka varmaan ilmeestä päätellen!
Joo, oma prosessinsahan tämänkin kohdalla kesyttäminen ilmeisesti oli, mutta nyt tosiaan todella kiltti, tottelevainen ja uskollinen seuralainen.
Kiitos Seijastiina. Hauskan näköiset ystävykset, pieni chihu ja iso mummokoira. 🙂
Heh, meinasinkin kirjoittaa tähän, että kateellisena haaveilin joku aika sitten koirien kuvaamisesta, nähtyäni koirakuvia blogissasi. 🙂 Lera ja Peto asuvat valitettavasti Pirkanmaalla ja vieläpä eri osoitteissa, joten kuvaustilaisuuksia tulee harmittavan harvoin. Jasua ei olla yritetty tutustuttaa vielä kumpaankaan, jostain kumman syystä. 🙂
Ei Lera enää ole arka, tuo epäluuloinen katse johtuu siitä, että se tiesi minun kyttäävän sopivaa tilaisuutta kuvaamiseen. 😀
Onpa koskettava kuva, tässä koirassa on sielukkuutta!Tämä on sellainen kuva jota käyn katsomassa varmasti toistekkin, en oikein tiedä mikä tässä niin koskettaa. Kai äidin vaistot heräävät 🙂 Tällä kuvalla voisit osallistua ”jonnekkin”.
Kiitos Vikki. Selvästikin pohtii joitain isoja asioita. Maailmanmatkaaja Lera on sympaattinen ja sielukas koira, välitän terveiset perille. 🙂
Kuinka herttainen pari, mummokoira ja Peto!
Todellakin, herttinen pari – Melkein kuin Pekka ja Pätkä tai vaikka Majakka ja Perävaunu.