Kaustinen Folk Music Festival 2010

Kaustisen festarit ovatkin tämän blogin lukijoille tuttu juttu jo kahden vuoden takaa. Silloin lupasin, että kyseiseen tapahtumaan tullaan palaamaan varmasti vielä uudestaan. 2009 oltiin kuitenkin juuri festareiden aikaan Irlannissa, joten nyt tilaisuuden tullen piti lunastaa lupaus. Ohjelma ei etukäteen paperilta katsottaessa vaikuttanut ihan niin lupaavalta kuin kaksi vuotta sitten, mutta pienempi budjetti ei tarkoittanutkaan huonompaa festaria – päinvastoin! Kiitos järjestäjille, sillä tänä vuonna oli määrän sijasta satsattu laatuun. Hienon illan jälkeen on taas helppo luvata, että ensi vuonna tulemme uudestaan. Tässä pieni kuvaraportti mukavasta illasta.
Kansantanssiryhmä Leszczniacy

Illan otsikkona oli World Party, joten luvassa oli monenlaista kansainvälistä ohjelmaa. Saavuimme paikanpäälle kun puolalainen kansantanssiryhmä esiintyi päälavalla. Nuorten tanssijoiden iloisen esityksen myötä lähdettiin siis liikkeelle perinteisin rytmein. Ilta toimikin hienona kansainvälisenä aikamatkana traditionaalisesta kansanmusiikista nykyfolkkiin.

Purppurin tie

Yleisömäärästä päätellen seuraava päänäyttämön esitys, Purppurin tie, oli illan odotetuin esitys. Se oli Konsta Jylhän elämästä kertova musiikkinäytelmä aitoon kaustislaiseen tyyliin. Näytelmän aikana oppi sen mikä mies  se Konsta oli miehiään. Lisäksi ymmärsi paremmin kaustislaisuutta ja sitä mistä se paikkakuntalaisten valtava musikaalisuus kumpuaa.

Esitys oli toteutettu pääasiassa kaustislaisin voimin – mitä vähän vanhemmat edellä….

…sitä nuoremmat perässä.

Lauantaisauna
Näytelmän jälkeen lämmitettiin lauantaisauna, tai siis yleisölle tarjoiltiin perinteinen lauantai-illan viihdekonsertti nimeltään Lauantaisauna. Konsertissa lavalle tallusteli kylpytakissa esiintyneen juontajan esitellessä ja saunaorkesterin säestäessä enemmän ja vähemmän kuuluisia kotimaisia artisteja…

…sekä viikatemies.

Valitettavasti saunaan eivät oikeasti päässeet kuin harvat ja valitut ja nekin olivat ilmeisesti henkilökuntaa. Vaikka tämä lavan viereen rakennettu kyhäelmä ei katsomoa lämpimämmältä paikalta vaikuttanut, niin tarjoilu  pelasi – olut ja makkara olisivat myös allekirjoittaneelle kelvanneet. No, konsertti oli kyllä mukavan viihdyttävä ilman kyseisiä antimiakin.

Bill Hota & Pulvers

Seuraava spektaakkeli tarjoiltiin Café Mondon puolella. Siellä esiintyi meille kahden vuoden takaa tuttu Bill Hota & Pulvers. Edellisellä kerralla musiikkilukion salin kuumaksi saanut trio toimi  kuitenkin monta astetta paremmin olutteltan hämyisessä kulmassa. Kunnon rockasenteella varustettu, rohkeasti sanoitettua folkrokkia vetävä Etelä-Pohjanmaan aaceedeecee, sai yleisön innostumaan. Tätä kannattaa käydä katsomassa, jos vain tilaisuus tarjoutuu.  Kuten kansanmusiikkihenkeen kuuluu, kaikkea ei ole pakko itse keksiä, vaan soppaan voi heittää myös varastettuja melodioita ja riffejä. Se ei näitä veijareita tietenkään hävettänyt eikä kyllä mikään mukaan.

Ivo Papasov Wedding Band
Kun Bill Hota & Pulvers oli saanut yleisön sopivasti lämmitettyä, niin päälavan lauteille asteli Ivo Papasov Wedding Band Bulgariasta. Klarinetisti Papasovin bändi, erikoisesti paikallista kansanmusiikkia, nykyjatsia ja jopa dancea yhdistelevä bändi, pisti yleisön hyppimään ja bailaamaan. Soitto oli huikeaa taiturointia ja piti usein ihmetellä, että miten voi noin hurjan nopeasti soittaa ja silti vielä kuulostaa hyvältä. Spotifysta löytyy kuunneltavaksi bändin best of -levy, jos siis haluat pientä maistiaista siitä, että minkälaisesta erikoisesta musiikista oli kysymys.

Cedric Watson & Bijou Creole
Huikean illan päätti amerikkalainen zydeco ja cajun artisti Cedric Watson ja hänen bändinsä Bijou Creole. Jos tuo edellinen bulgarialainen musiikki kuulosti vähän liian omituiselta, niin kokeile tätä amerikan velimattijärvenpään uutta levyä. Bändi villitsi viimeisetkin yleisöstä (siis allekirjoittaneenkin, myönnän) hurjaan tanssiin. Tähän olikin hyvä lopettaa kuvaaminen…