Auringossa on taas reikiä – osa 1

Auringonpilkkuryhmät 1195 (vasemman puoleinen ryhmä) ja 1193 (SkyWatcher dobson 200/1200, Baader Solar Continuum, Baader IV/UV blocking, Canon EOS 550D)
Aloitin tähtiharrastukseni neljä vuotta sitten kuvaamalla auringonpilkkuja kännykällä suoraan kaukoputken okulaarilta. Pilkkujen kuvaaminen on kuitenkin ollut jo kolme vuotta tauolla, sillä Aurinko on viettänyt pilkutonta hiljaiseloa. Nyt tänä keväänä Aurinko on jälleen aktivoitunut ja kolmen vuoden tauon jälkeen pääsinkin viimein palaamaan tähtikuvausharrastukseni juurille. Onneksi kaukoputken päähän kiinnitettävä kokoaukon aurinkosuodatin oli ehjä vielä vuosien varastoinninkin jälkeen ja pääsin kokeilemaan kuvaamista. Kokeilin kuvaamista nykyisellä kalustollani, joten kameroinani toimivat Samsung Galaxy S -kännykkä, Canon EOS 550D -järkkäri ja modattu webbikamera Quickcam Pro 9000.
Neljä vuotta sitten kännykkäni oli SonyEricsson k800i, jonka kamera soveltui loistavasti nimen omaan okulaarilta kuvaukseen. Siitä johtuen päätin ensiksi kokeilla nykyistä kännykkääni pilkkukuvauksessa. Samsung Galaxy S, vaikka siinä hyvä kamera onkin, yllätti negatiivisesti. Se ei tuntunut tämän päivän testien perusteella toimivan okulaarikuvauksessa kovin hyvin ja tuottikin lähinnä julkaisukelvottomia kuvia. Saattoihan niiden kuvien huonoon laatuun vaikuttaa tietenkin myös taitojen ruostuminen, mutta joka tapauksessa, vanhaa k800i:tä tuli ikävä.
Seuraavaksi päätin kokeilla kuvaamista järjestelmäkameralla, joka oli tarkoitus kiinnittää T2-adapterilla kaukoputken okulaarin paikalle. Minulla on kaksi T2-adapteria 2″ ja 1,25″ adapteri. 2″ adapterilla saan järjestelmäkameran kaukoputken kuvatasoon, mutta 1,25″ -adapterilla kaukoputken säätövara ei riitä. Toisaalta minun kaikki suotimet ovat 1,25″ kokoisia suotimia. Tämän vuoksi päädyin kompromissiin, päätin valita 1,25″:n adapterin ja kuvata käsivaralta 2″ aukosta. 
Kiinnitin adapteriin kaksi suodinta, Baader Solar Continuum ja Baader IR/UV cut. Koska jouduin tukemaan kameraa koko ajan toisella kädellä, fokuksen löytäminen oli vaikeaa. Lopulta löysin itseäni tyydyttävän terävyyden ja kuvasin muutaman yksittäisen kuvan. Tämän kirjoituksen alussa oleva kuva on yksi niistä ruuduista. Jälkikäsitelty kuva on yllättävän hyvä, vaikka itse sanonkin. Pilkkujen järjestysnumerot varmistin spaceweather.com sivustolta.
Seuraavaksi projektiksi täytyy ottaa sellaisen adapterin rakennusprojekti, jolla saan kiinnitettyä 1,25″ -adapterin tukevasti kaukoputken 2″ aukkoon. Jos kamera istuisi kaukoputkessa tukevasti, niin voisin räpsiä kymmeniä kuvia putkeen ja pinota niistä yhden yksityiskohtaisen summakuvan. 18 megapikselin kameralla voisi saada hurjasti yksityiskohtia auringon pinnasta näkyviin.
Järjestelmäkamerasession jälkeen kuvasin vielä webbikameralla yhteensä 40 gigatavua videota. Asetuksien etsimistähän tuokin sessio vielä oli, koska sen verran eri asetuksilla Aurinkoa kuvataan kuin esim Jupiteria. Seuraavaksi alan työstämään videoita ja tulokset julkaisen kirjoituksessa ”Auringossa on taas reikiä – osa 2”.