Näillä pysyy hengissä Portugalissa!

Nämä herkut pitivät miehen tiellä (kuvaa klikkaamalla pääset galleriaan)!
Kohta on kesäloma (part1) lusittu ja Portugalin matkaa koskevat blogaukset suollettu. Siinäpä olikin sopiva aasinsilta vielä yhteen aiheeseen eli portugalilaiseen ruokaan. Kiersimme laajan kirjon erilaisia pieniä ravintoloita ja heti ensimmäisenä täytyy sanoa, että ruoan laatu vaihteli yhtä rankasti kuin koko menun hinta (8e-30e). Kallis hinta ei kuitenkaan (aina) tarkoittanut sitä, että ruoka olisi parempaa kuin halvemmassa paikassa vaan hinnat tuntuivat lähinnä aamulla arvotuilta. 
Positiivisessa mielessä päällimmäisenä mieleen jäivät Lissabonissa nauttimani grillattu miekkakala ja hotellimme kattavat aamiaiset. Nimensä mukaan mielenkiintoisin annos eli brandyssä liekitetty kotitekoinen makkara osoittautui suomalaiselle makkarakulinaristille aivan liian pieneksi. Hyväähän se oli, mutta varsinkin kun ensiksi näki minkälainen kasa makkaraa oli kerralla liekitettävänä, niin yksi pieni kääkylä oli aivan liian vähän kahdeksan euron hintaan. Negatiivisin ruokamuisto oli kuitenkin viimeisen päivän yhdeksän euroa maksanut kamala pitsalätty, jollaisia olisi löytynyt Suomesta kauppojen einesosastoilta eurolla, Atrian tai Saarioisten logolla brändättynä. Kyseinen pitsa oli todellinen pettymys myös siksi, että aikaisemmin viikolla söin erittäin hyvän pitsan eräällä eksoottisella terassilla.
Hotelliamme lukuun ottamatta ravintolat eivät ymmärtäneet salaattien päälle vaan yleensä salaatti tarkoitti salaatinlehtiä ja porkkanaa. Olisittepa nähneet miltä saksalaisturistin tilaama kahdeksan euroa maksanut salaattiannos näytti! Saksalaisten ilmekin oli näkemisen arvoinen, kun salaatti tuotiin pöytään. Kaiken kaikkiaan ruoasta jäi rasvainen, mutta ihan positiivinen fiilis. Olisi ehkä kuitenkin kannattanut nauttia enemmän merellisistä antimista, mutta allekirjoittanut valitsee vanhasta tottumuksesta aina mieluummin lihan kuin kalan.
Jos ruoan hinta vaihteli, niin vaihteli myös oluen hinta (0.80e-6.50e/tuoppi). Olut oli maultaan ihan hyvää, maku oli tuttu ja turvallinen kuin suomalaisella lagerilla. Edes paikallinen ykkösolut Sagres, useine eri makuineen, ei tuonut mitään valtavia mullistavia uusia makuelämyksiä.
Ravintoloiden menuruokakuvien taso oli todella surkea. Kuvat oli otettu valkoista taustaa vasten suoraan ylhäältä ja kuviin oli lisätty saturaatiota ihan ällötykseen asti. Kuvat eivät houkutelleet tilaamaan, joten niiden perusteella oli vaikea päättää mitä tilaa. Lopulta moni ateria näyttikin lautasella paljon herkullisemmalta kuin menussa. Kuvasin ahkerasti lähes kaiken mitä söimme ja tein niistä muistoksi pienen gallerian. Vaikka näistä gallerian kuvista moni ei täytä teknisesti ruokakuvauksen taiteen sääntöjä ja vaikka itse sanonkin, niin ruokakuvieni taso ylittää silti portugalilaisten ravintoloiden menuruokakuvien tason poikkeuksetta ja monin verroin. Jos kiinostaa, niin käy katsomassa galleriasta miltä katastrofipitsa ja liekitetty makkara näyttivät.