Loistava yksinäisten ilta v2.1

Lupasin palata Rauhalan Yksinäisten iltojen pariin vielä tänä kesänä, joten iltojen viilentyessä oli pakko alkaa pikkuhiljaa lunastamaan lupausta. No, onneksi eilisen esiintyjälista oli sitä luokkaa, että lupauksen lunastaminen oli helppoa.  Illan aloitti klubin virallinen isäntä eli Jukka Takalo. Takalon setti rakentui artistin omista tuotoksista aina Aknestikin ajoilta nykypäivän sooloiluihin asti. Näiden tuttujen juttujen lisäksi väliin mahtui muutama tilanteeseen osuva lyhyt lainaus. Viimeisimmän hittinsä myötä vapaamielisyyden lähettilään viittaa päällensä sovitellut Takalo on ilmeisen onnistunut tehtävässään, sillä kovinkaan monen ei tarvinut kertosäkeen aikana todistella vaivaantunein hetero-huudoin olevansa (muka) 100% hetero. Illan jälkeen ei tarvitse enää ihmetellä sitä miksi Takalo on valittu sooloklubin viralliseksi isännäksi, sillä hänellä on taito saada yleisö innostumaan ja hyvälle tuulelle. 

Seuraavana lauteille astui Viikate-bändin solisti Kaarle Viikate, joka esiintyi omien sanojensa mukaan (muka) ensimmäistä kertaa soolona. Viikate on orkesteri, josta en ole aikaisemmin osannut sanoa, että tykkäänkö vai enkö tykkää. Tämän esityksen jälkeen on täytyy sanoa että tykkään! Soolo alkoi heti melkoisilla täsmäaseilla allekirjoittanutta ajatellen, ensiksi Tapio Rautavaaran Kulkuriveljeni Jan ja perään Lapinlahden Lintujen Aimon Virsi – olin myyty! Kun väliin eksyi vielä muutama loistavasti mies ja kitara -formaattiin sovitettu Viikate-yhtyeen vanha ja tuleva hitti, niin voisinko enempää vaatia? No joo, ehkä voisin, sillä yhdeksän kappaletta oli aivan liian vähän. Illan etukäteen eniten odottamani esiintyjä eli Harmaja oli kuitenkin vielä edessä, mutta siitä lisää sitten seuraavassa kirjoituksessani…