Huikea halopäivä

Huikea halonäytelmä väritti Savon taivasta 

(Canon EOS 6D, Sigma 24-105mm F4 DG OS HSM). 
Aamupäivästä ohimennen näin Leppävirtaa-blogin facebook-ryhmästä, että blogin ylläpitäjä Anssi Toivanen oli kuvannut hienoja haloja aamulla. Kateellisena kuvia katselin ja haaveilin, että pääsisin joskus itsekin todistamaan noin huikeaa näkyä. Enpä arvannut, että halonäytelmä jatkui edelleen. 
Puoli yhdentoista aikaan lähdin tyttären kanssa pihalle. Ulos saavuttuani muistin Anssin fb-tilapäivityksen ja suuntasin katseen taivaalle. Jäin hämmästyneenä tuijottamaan, koskaan aikaisemmin en ole nähnyt mitään yhtä upeaa halonäytelmää – kaaria oli jos vaikka minkälaista. ”Kaappasin” tytön syliini ja juostiin sisälle hakemaan kameraa. Tiesin kyllä, että minun laajin objektiivi (24mm) ei millään riitä tekemään oikeutta halolle, kun vain osa siitä mahtuu samalla kertaa kuvaan. Yritin myös kuvata muutaman panoraaman kännykällä, mutta niistä tuli melko räpellyksiä. Hommaa vaikeutti myös eri puolille pihaa singahteleva puolitoistavuotias, jota kiinnosti kaikki muu paitsi halot. Tässä kuitenkin muutama kohtuullisesti onnistunut kuva. Yritän tunnistaa mitä niissä näkyy, korjatkaa jos olen väärässä.

22° rengas ja sitä sivuava ylösalaisen sydämen muotoinen 40° asteen kaari näkyvät upeasti auringon ympärillä. Kuvassa myös Horsonttirengas ja kaksi Sivuaurinkoa 
(Canon EOS 6D, Sigma 24-105mm F4 DG OS HSM). 
Kokeilin kuvata kuten haloja yleensä kuvataan, eli peitin auringon jonkin sopivan esteen taakse (tässä katulyhdy). Tämä tapa helpottaa kuvaamista sekä suojaa silmiä ja kameraa. Aurinkoa ympäröivä täydellisen pyöreä halo on yleisin ja tunnetuin haloilmiö nimeltään 22° rengas. Se on vuosittain havaittavissa jossain muodossa jopa 150 kertaa, mutta normaalisti tästä ilmiöstä on nähtävissä vain renkaan kappale. Ursan toimittama ”Valkean taivaan vieraat” -kirja (Marko Pekkola, Mika Sillanpää ja Jukka Ruoskanen) kertoo kuitenkin, että vain noin 20 kertaa vuodessa 22° rengas esiintyy kirkkaana ja täydellisenä renkaana kuten tänään. Kirja kertoo 22° renkaasta seuraavaa:

Taittumishalona 22° rengas on värillinen. Yleensä sen väreistä on näkyvissä punainen, oranssi ja keltainen, joiden jälkeen seuraa leveähkö valkean värin vyöhyke, jossa kaikki muut värit sekoittuvat. Joskus myös vihreä ja sininen ovat erotettavissa ulompana tai jopa valkean sijalla, mutta ne ovat tällöin varsin himmeitä.

Värit olivat selvästi havaittavissa tälläkin kertaa, mutta vielä paremmin ne näkyvät 22° renkaasta sivuavassa väärinpäin olevana sydämenä näkyvässä  haloilmiössä, jonka päättelin ”Valkean taivaan vieraat” -kirjan avulla olevan 22° rengasta sivuava 40° asteen kaari. Näistä sivuavista kaarista kerrotaan kirjassa näin:

Kovien halonäytelmien yhteydessä 22° sivuavilla kaarilla on taipumus syttyä taivaalle hyvin kehittyneinä ja kirkkaina jo näytelmän varhaisessa kehitysvaiheessa. Varsinkin aamulla havaittu kirkas 22° ylläsivuava voi olla hyvä varoitussignaali tulevasta monimuotoisesta näytelmästä.

Vaikka sinällään nämä sivukaaret eivät ole kovin harvinaisia, niin tämäkin teksti todistaa, että näimme klo 10.30 jotain todella erityistä. 
Auringosta suoraan sivulle vaakatasoon lähtee ns. Horisonttirengas, joka jatkui ehjänä täytenä ympyränä koko taivaan ympäri. Vähän ennen kuin horisonttirengas leikkaa 22° renkaasta sivuavaa 40° asteen kaarta näkyy molemmin puolin kaksi kirkastumaa, jotka ovat ns. Sivuaurinkoja. Sivuaurinko on suhteellisen yleinen ilmiö, sillä niitä voidaan havaita noin 100 kertaa vuodessa. Sivuauringon paikka riippuu yleensä auringon korkeudesta kuten jo aikaisemmin siteeraamani kirja kertoo:

Auringon ollessa matalalla sivuauringot esiintyvät 22° etäisyydellä Auringosta. Korkeammilla Auringon korkeuksilla sivuaurinkojen esiintymispisteet loittonevat yhä kauemmaksi Auringosta ja 22° renkaasta. Kun Aurinko on noussut 25° korkeudelle, sijaitsevat sivuauringot 2° etäisyydellä 22° renkaasta. 40° korkeudella ne ovat jo 6° päässä. Yli 60° aurinkokorkeudella ilmiö ei enää esiinny. 

Nämä värikkäät ilmiöt johtuvat valon taipumisesta taivaalla olevista kuusikulmaisista jääkiteistä. Koska eri aallonpituuksilla valo taipuu eri tavalla, näemme sateenkaaren värit.
Vastakkaisella puolella taivasta näkyivät Horsonttirengas ja Wegenerin vasta-aurinkokaari (kaaret).
(Canon EOS 6D, Sigma 24-105mm F4 DG OS HSM). 

”Valkean taivaan vieraat” -kirjan mukaan Horisonttirengas jatkuu ympäri taivaan sitoen Auringon puoleiset kirkkaat ja värikkäät halomuodot ja vastapuolen valkeat ja himmeät, harvinaiset halot yhdeksi halonäytelmäksi. Tämän kertainen täydellinen horisonttirengas on harvinainen, sillä se levittäytyy kokonaisuudessaan taivaalle keskimäärin vain kerran vuodessa. Kirja kertoo Horisonttirenkaasta lisää:

Horisonttirengas on nimensä mukaisesti horisontin suuntainen, ympyrän muotoinen rengas. Se kulkee Auringon kautta, ja siten esiintyessään täydellisenä halkaisee koko taivaankaaren kahtia Auringon ala- ja yläpuoliseen osaan. Ilmiö on valkea, sillä se syntyy auringonpilarin lailla heijastumisen kautta.

Auringon vastakkaisella puolella taivasta näkyi harvinain halo nimeltään Wegenerin vasta-aurinkokaari. Se on oikeasti harvinainen, sillä se on nähtävissä Wikipedian mukaan vain kerran vuodessa. Ylläolevassa kuvassa Wegenerin vasta-aurinkokaari (kaaret) muodostaa ristin joka leikkaantuu tyypillisesti juuri Horisonttirenkaan päällä. Halo muodostuu Horisonttikaaren tavoin heijastumalla jääkiteistä ja on siksi vaalea (kaikki valon aallonpituudet heijastuvat samalla tavalla, siksi emme näe sateenkaaren värejä). Wikipedian mukaan kukaan ei ole koskaan nähnyt kyseistä haloa koskaan kokonaisena, mutta tämän päivän huikean näyn jälkeen kävi mielessä, näkikö sen joku nyt!
Pystypanoraamoissa näkyy 22° rengas ja sitä sivuava ylösalaisen sydämen muotoinen 40° asteen kaari sekä Horsonttirengas, kaksi Sivuaurinkoa ja Wegenerin vasta-aurinkokaari. Erityisesti vasemmassa kuvassa hahmoja 46° säteisestä halorenkaasta
(iPhone 5s). 

Kännykällä kuvatuissa pystypanoraamakuvissa näkyy himmeästi myös hahmoja 46° säteisestä halorenkaasta. Harmi, että 24mm optiikalla tätä ei saanut järkkärillä järkevästi kuvattua, sitä varten olisi vaatinut kalansilmäobjektiivin, jota en (vielä) valitettavasti omista. 46° halorengas näkyy selvimmästi vasemman puoleisessa kuvassa suurinpiirtein kaksinkertaisen matkan päästä auringosta kuin 22° rengas. 46° halorengas muodostuu taipumalla jääkiteistä kuten muutkin auringonpuolen halot eikä sen koko eikä muoto muutu auringon paikan muuttuessa taivaalla.

Vaakapanoraamassa näkyy 22° rengas ja sitä sivuava ylösalaisen sydämen muotoinen 40° asteen kaari sekä Horsonttirengas, kaksi Sivuaurinkoa ja Wegenerin vasta-aurinkokaari. 
(iPhone 5s).
Horsonttirengas ja Wegenerin vasta-aurinkokaari olivat näkyvissä vielä 11 aikaan
(Canon EOS 6D, Sigma 24-105mm F4 DG OS HSM). 

Klo 11.00 22° kaarta sivuava 40° asteen kaari oli muuntunut 50° asteen kaareksi ja Sivuauringot olivat siirtyneet hieman kauemmaksi auringosta
(Canon EOS 6D, Sigma 24-105mm F4 DG OS HSM).  

Lopulta klo 11.15 pilvet tulivat sotkemaan halonäytelmän. Tässä Horisonttirengas muodosti vielä ”sillan” kahden pilven välille.
Mikäli haluat lukea lisää haloista, kannattaa käydä lukemassa tuo Ursan toimittama ”Valkean taivaan vieraat” -kirja, joka on ilmainen. Käy myös katsomassa Leppävirtaa-blogin halokuvat täältä ja muiden ottamia kuvia Ursan Taivaanvahti-palvelusta. Kävin itsekin tekemässä havaintoraportin palveluun.

Lisää samanlaista: