Oikea blogausasento löytyi
Kuten arvasin, niin blogaustahtini hidastui lapsen syntymän myötä. Vauvaa kantaessa on vaikea naputella näppäimistöä ja silloin kun kantovuoro on toisella puoliskolla, niin silloin täytyy itse tehdä muita ”pakko tehdä” -asioita. Nyt kuitenkin löytyi sopiva näppäimistön naputteluasento, jossa yhteistyö vauvan kanssa sujuu.
Onneksi olkoon isyydestä!
Kiitos paljon Anonyymi! 🙂
Hyvin näyttää yhteistyö sujuvan, yhdessäolo on tärkeintä.
Rintareppu on aika kätevä! Tosin sujuuhan se noinkin! 🙂
Sepä se Sirpa, yhdessäolo on tärkeintä.Tillariina, rintareppu jo löytyy, mutta siinä ei ilmeisesti saa alle kuukauden ikäistä vauvaa kovin pitkään pitää. Mutta pian saadaan ottaa se käyttöön…Kiitos molemmille kommenteista.
Hommatkaa kantoliina! Siinä saa pitää vastasyntynyttäkin, ja meillä on ainakin tyttö tykännyt tosi paljon. Vauva ja vanhempi saa rutkasti läheisyyttä ja silti pystyy tekemään samalla vaikka mitä 🙂
Hei Titta, mukava kun kävit vierailulla Lepolandian majakassa. 🙂 Jep, kantoliina jo löytyy, mutta on vielä testaamatta. Täytyypä harjoitella tänä viikonloppuna. 🙂
Tuohan näyttää hyvin luontevalta!Kantoliina taitaa olla aika suosittu tuote vauvan kuljetukseen, eikä ole todellakaan mikään uusi keksintö.
Kiitos Vikki kommentista. Kantoliina tosiaan jättäisi molemmat kädet vapaiksi ja pääsisin käyttämään yläasteella konekirjoitustunnilla opittua kymmensormijärjestelmää. Tämä yhden käden näp-näp-järjestelmä on turhan hidas
Ihan hurjan hieno hetki, kuva.Juurikin noin vatsallaan meidän (koliikki)vauvat tykkäsivät olla. Ja bloggailu on kuitenkin toissijaista kun on muuta paljon tärkeämpää 🙂
Tuntuu vähän siltä, että tämä vauva ei ole vielä lyönyt lukkoon suosikki asentoaan ja luonnetta tuntuu löytyvän, jos asento ei heti löydy. Koliikista puhutaan vielä hys hys sormi suun edessä ja koputellaan puuta, jotta sitä ei tähän taloon tulisi! Kiitos mukavasta kommentista Reija!
Kissojen kanssa saa kanssa välillä taiteilla kun on tietokoneella. 🙂
Ei se teillä koliikkia ole, usko pois. Lopultakin sitä on aika vähän. Ja jos on, niin se menee ohi. Lopultakin aika nopeasti. Ja meillä molemmista on sitten tullut aika rauhallisia lapsia, murkkuja, aikuisia. Huusivat huutonsa elämänsä eka kuukausina. 😉 Levollisia öitä sinne!
Daphnion, jep niin tosiaan kissojenkin kanssa. Nyt kun on kädet täynnä vauvan kanssa, niin Jasu-kissa hyppii pöydällä. Eikös sitä niin sananlaskussakin sanota. Reija, jos vauvasta siltä tuntuu, niin kyllä tähän meidänkin asuntoon ääntä mahtuu. Toivottavasti ensi yö on yhtä levollinen kuin edellinen.