Ihailin aamupäivällä ikkunasta aurinkoista ja niin valokuvauksellista pakkaspäivää. Vaikka pakkanen paukkui, en voinut vastustaa kiusausta. Niinpä päätin käydä kuvaamassa iltapäivällä Neulamäen näkötornilla, jossa odotin näkeväni upean auringonlaskun. Valitettavasti juuri kun pääsin perille, niin tuurini kääntyi. Taivaalle alkoi kerääntyä pilveä ja pian jouduin itse melko kiperään tilanteeseen. Enpä olisi uskonut, että valokuvausharrastuskin voi olla näin vaarallista.

Vaikka täällä Kuopiossa on lunta satanut jo kiitettävästi, niin näkötornin juurelle asti pääsi autolla. Kasasin kameran jalustalle ja nappasin pari otosta maantasalta. Sitten päätin kiivetä näkötorniin.

Näkötornissa ei ole talvikunnossapitoa, mutta jäljistä päätellen se on ollut ahkerassa käytössä. Portaatkin olivat tallotut ja polanteiset. En ollut yksin, vaan portaita ylös kiivetessä vastakkaiseen suuntaan tuli kaksi nuorta miestä.

Miehet lähtivät ja jäin yksin keskelle huikeaa savolaista kulttuurimaisemaa. Harmi, että pilvet pilasivat auringonlaskun – polttavan punainen taivas ja hyytävä hanki olisivat luoneet hienon kontrastin. Koska olin torniin asti kiivennyt, niin en tyhjin käsin halunnut kotiin lähteä, siispä kuvasin blogia varten muutaman kuvan. 

Sitten päätin kiivetä tornista alas ja ottaa vielä maan tasalta pari kuvaa. Laiskana miehenä en kasannut kokonaan kameran jalustaa vaan pistin pelkästään kolmijalan suppuun. Kun lähdin laskeutumaan alas lumisia portaita, niin minusta tuli matkustaja – liusuin portaita seisaaltaan alas! Yritin varoa, etten kaadu selälleni ja lyö päätäni. Samalla tein kaikkeni, ettei kamera osu mihinkään. Näissä kahdessa tavoitteessa onnistuin, mutta jalustaa en enää onnistunut suojaamaan. Se meni mutkalle, kun laskun päätteeksi törmäsin tornin kaiteeseen.