Vaarallisen kauniit maisemat
Ihailin aamupäivällä ikkunasta aurinkoista ja niin valokuvauksellista pakkaspäivää. Vaikka pakkanen paukkui, en voinut vastustaa kiusausta. Niinpä päätin käydä kuvaamassa iltapäivällä Neulamäen näkötornilla, jossa odotin näkeväni upean auringonlaskun. Valitettavasti juuri kun pääsin perille, niin tuurini kääntyi. Taivaalle alkoi kerääntyä pilveä ja pian jouduin itse melko kiperään tilanteeseen. Enpä olisi uskonut, että valokuvausharrastuskin voi olla näin vaarallista.
Vaikka täällä Kuopiossa on lunta satanut jo kiitettävästi, niin näkötornin juurelle asti pääsi autolla. Kasasin kameran jalustalle ja nappasin pari otosta maantasalta. Sitten päätin kiivetä näkötorniin.
Näkötornissa ei ole talvikunnossapitoa, mutta jäljistä päätellen se on ollut ahkerassa käytössä. Portaatkin olivat tallotut ja polanteiset. En ollut yksin, vaan portaita ylös kiivetessä vastakkaiseen suuntaan tuli kaksi nuorta miestä.
Miehet lähtivät ja jäin yksin keskelle huikeaa savolaista kulttuurimaisemaa. Harmi, että pilvet pilasivat auringonlaskun – polttavan punainen taivas ja hyytävä hanki olisivat luoneet hienon kontrastin. Koska olin torniin asti kiivennyt, niin en tyhjin käsin halunnut kotiin lähteä, siispä kuvasin blogia varten muutaman kuvan.
Sitten päätin kiivetä tornista alas ja ottaa vielä maan tasalta pari kuvaa. Laiskana miehenä en kasannut kokonaan kameran jalustaa vaan pistin pelkästään kolmijalan suppuun. Kun lähdin laskeutumaan alas lumisia portaita, niin minusta tuli matkustaja – liusuin portaita seisaaltaan alas! Yritin varoa, etten kaadu selälleni ja lyö päätäni. Samalla tein kaikkeni, ettei kamera osu mihinkään. Näissä kahdessa tavoitteessa onnistuin, mutta jalustaa en enää onnistunut suojaamaan. Se meni mutkalle, kun laskun päätteeksi törmäsin tornin kaiteeseen.
Onhan tuo jalusta jo moneen kertaan hintansa haukkunut ja uudenkin hankinta on ollut monta kertaa mielessä, joten ihan sama tuollaiselle parin kympin Velbonin kolmijalalle. Pääasia, että oma pää ja kamera säilyivät kolhuitta! Olihan se kyllä varmasti hauska näky, kun laskin polanteisia portaita alas. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä…
Jalustoja saa uusia. Onneksi sinun ei käynyt kuinkaan, ehkä joitain mustelmia kaiteeseen törmätessäsi.Mutta, kauniita kuvia sait otettua iloksemme.Oikein Ihanaa Joulun aikaa sinulle!
Katsoin tuota jalustaa ja ajattelin että nythän sinulla erikoinen kuvauskapine on mutta olikin näköjään vakavampi juttu.. Hyvää ja rauhallista joulua sinulle!
Onni sitten loppujen lopuksi oli mukana. Mitkäs sulla oli jalassa? Hanki kuomat, jos ei oo jo! Niillä pysyy pystyssä.Tänään huomasin tallustavani lähes luistinradalla kun painelin tuolla tiellä. Kun ei yhtään luistanut, niin en osannut varoa.
Kiitos Sirpa, JPK ja Tillariina kommenteista.Minulla oli jalassa maailman liukkaimmat maiharit. Olen luistellut niillä jo monta vuotta ja nyt nähtiin harjoituksen tulos, en kaatunut enkä saanut mustelman mustelmaa. Hyvää ja rauhallista joulua teille kaikille!
Auts!Aivan mahtavat maisemat, upeat kuvat!Onneksi selvisit pelkillä sydämen tykytyksillä!
Kiitos Vikki mukavasta palautteesta. 🙂
Voihan hurja! Onneksi vain jalusta kärsi.